Missä hoidetaan ja millä hinnalla?
Kun nyt ollaan menossa kohti vähempiä petipaikkoja perusterveydenhuollossa niin kuinka varmistetaan potilaiden liikkuvuus erikoissairaanhoidosta eteenpäin? Olisiko mahdollista panostaa geriatrian osaamiseen ja sairaanhoitajaresursseihin tehostetussa palveluasumisessa, että voitaisiin hoitaa, ainakin osa potilaista, siellä missä on ihmisen paras olla, eli omassa kotona? Varsinkaan muistisairaan / geriatrisen potilaan paras paikka ei ole sairaalan päivystys.
”Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin liikelaitos Kysteri on käynyt yhteistoimintaneuvottelut, joiden tuloksena irtisanotaan yhteensä 12 lähihoitajaa. Irtisanomisista kaksi kohdistuu Nilakan ja kymmenen Leppävirran palvelukeskukseen.” Savon Sanomat 16.12.2020
Aikaisempien muutosten vuoksi henkilöstön epävarmuus ja liikkuvuus on lisääntynyt Kysterikunnissa. Yt-neuvotteluiden aikana sekä vakituisia että keikkalaisia poistui vahvuudesta niin paljon, että sillä oli vaikutusta sairaansijojen määrään kunnissa. Väestö ikääntyy ja sairastaa yhä enemmän ja jotain sijoituspaikkoja näille ihmisille pitäisi olla jatkossakin. Eikä pelkästään ”jotain” paikkoja, vaan asianmukaiseen hoitoon kykeneviä yksiköitä, joissa ihminen saa inhimillistä sekä osaavaa hoitoa.
Totta on, että osa sairaaloiden osastoista on vaarassa täyttyä potilaista, jotka eivät varsinaista sairaanhoitoa enää tarvitse, vaan paikan, jossa heillä on ympärivuorokautinen turva ja hoiva saatavilla. Tehostetun palveluasumisen piirissä olisi hyvä, jos voitaisiin tehdä kevyet nesteytykset, sekä suonensisäinen antibioottihoito. Sairaanhoitajaresurssejahan näissä kuitenkin on. Näin saataisiin vähennettyä ikäihmisten turhaa kuljettelua terveydenhuollon eri toimipisteiden välillä ja näin saataisiin myös terveyskeskusten osastojen kuormitusta vähennettyä. Toki tämäkin muutos edellyttää hoitajaresurssiin panostamista. Uskoisin kuitenkin, että kustannusvaikutus olisi positiivinen pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ja toisaalta esimerkiksi muistisairaan potilaan inhimillisen kärsimyksen määrä olisi huomattavasti vähäisempi, kun pienet perusasiat voitaisiin hoitaa siellä omassa toimintaympäristössään.
Erikoissairaanhoidon yksiköiden paikkojen täyttyminen, sekä päivystyspisteiden kuormittumista voitaisiin osaltaa myös näin estää. Geriatrisen osaamisen lisääminen, sekä ensihoidon että perusterveydenhuollon yksiköissä, toisi kustannussäästöjä, kun vältettäisiiin ”turhia” käyntejä erikoissairaanhoidossa, jossa hyvinkin yksinkertaisten asioiden hoitamiseen kuluu varsin paljon aikaa ja esimerkiksi päivystyksessä kiireetön potilas voi joutua odottamaan varsin kauan ennen jatkohoitoon pääsyä. Jatkohoitopaikkakin usein on jokin muu, kuin se oma tuttu hoitokoti tms. Tämä lisää, varsinkin muistisairailla, sekavuutta ja aiheuttaa inhimillistä hätää potilaassa. Jatkohoitopaikat terveyskeskuksissa ei vedä, paikkatilanteen vuoksi ja näin parhaassa tapauksessa kotona hoidettavaa vaivaa aletaan hoitamaan erikoissairaanhoidon osastoilla. Tämä ei ole halpaa eikä toisaalta potilaan paras.